pakko saada väriä elämään

imetän pikku-ukkoa usean tunnin päivässä ja siinä sohvalla istuessa ehtii tuijotella seiniä ja huonekaluja. tähän asti minulle on hyvin kelvannut valkoinen väri ja hiekan sävyt. ei ole tullut mieleenikään vaihtaa tekstiilejä sesonkien mukaan. mutta eilen iski himo. pakko saada pinkkiä, limeä, kanervaa, keltaista, petroolia ja kaikki mielellään samaan painokankaaseen ja siitä pöytäliinaa ja sohvatyynyjä. mistä kummasta tämä johtuu? onko se ikä (30+), hormonit (synnytyksestä vasta kolme viikkoa) vai kevät (ulkona +0 ja räntää sataa vaakatasossa). huomenna hulluille päiville ja jos sieltä ei löydy, seuraavalla viikolla kangaskaupoille.

meidän perhe retkeilee

vietimme miehen toistaiseksi viimeistä isyyslomapäivää ähtärin eläinpuistossa. ajattelin, että näin keväällä näkee enemmän ja pirteämpiä eläimiä kuin kesäkuumalla. sää ei sitten ollutkaan kovin keväinen, lunta satoi ja tuuli, oli kylmä. mutta ei haitannut. nähtiin lähes kaikki eläimet kuten lumileopardi, villisiat, sudet ja karhut. eikä muuta yleisöä ollut tungokseksi asti.

lahja

kiitos tiinalle hienosta lahjasta. vaatteet ovat söpöt mutta kyllä on hieno pakkauskin. kovakantinen laatikko, josta varmasti tulee aarrelaatikko tytölle kun mutsi siitä raaskii luopua.

postipaketissa oli pehmusteena 'ilmapalloja'. niistä tosi näppärä äiti väsäsi junan. kuulemma 'tuomas-veturi lapsena'. taas huomasi, että parhaimpia leluja tai ainakin yhtä hyviä ovat ne halvimmat tai ilmaiset osat paketista joita aikuiset eivät edes lahjaksi miellä.

supersankari

poika leikkii viitta hulmuten supersankaria. oma sankarini löytyi uuden (2/2009) gård&torp -lehden sivuilta. lars sjöberg, joka keräilee ja pelastaa autiotaloja. nyt niitä on kertynyt jo yhdeksän. viimeisin hänen hankintansa on kuvassa näkyvä kirkko.

eilen sain vinkin ehkä-autiosta vanhasta hirsitalosta. täytyy päästä heti tänään katsastamaan ja taas ahdistelemaan poloisia omistajia soitoilla -myy, myy, myisit nyt-.

eilen käytiin asuntonäytöllä tutustumassa vanhaan pappilaan. kyseessä on kivitalo ja tilaa olisi riittävästi, ainoastaan sijainti keskellä kaikkea vähän arvelluttaa sekä pyyntihinta on väärä. täytyy jatkaa haaveilua miten sitä remontoisi ja miten siellä elettäisiin. yksi kerros on lähes alkuperäisessä 50-luvun kunnossa, hienoja lasisia tuplaovia, kiinteitä komeroita, koristeellisia kaiteita. nykyinen asunto käy päivä päivältä ahtaammaksi. kauhistuttaa ajatuskin, että kohta on kuusi kaikkea kuten kuusi polkupyörää, kypärää, kuudet kumisaappaat, sukset, luistimet, taas kypärät, pelastusliivit, stiigaa, potkukelkkaa jne. ei tuo pieni ulkovarasto riitä millään.

kuntoilun aloitus

raskausaikana liikuin tuskin lainkaan ja nyt yritän parantaa olematonta kuntoani lähinnä vaunulenkkeillen. sivakoimaan en enää pääse koska yritän nukkua lähes aina kun vauvakin nukkuu ja kun hän on hereillä, imetän.

tänään lapset saivat ekaa kertaa räpsiä järkkärillä kuvia ja itse osuin muutamaan. on se karua katseltavaa tuo about 20 kg mitä on pudotettavana. no, onpahan ainakin 'ennen' kuvia mitä sitten myöhemmin kauhistella. tällä kertaa tuntuu, että imetys sulattaa kiloja ihan huomaamatta mikä on tosi lohduttavaa.

-

siinä kuvaillessa ihana kevätaurinko paistoi ja huomasin ikkunassa hienon 'tilataideteoksen'.

ruusuista vauva-arkea

uusi tulokas on ollut nyt viikon kotona mutta tuntuu kuin hän olisi ollut meillä aina. ensimmäisen, toisen ja vielä kolmannenkin kanssa mietin, miten ihmeessä pärjään yksin kun mies menee töihin. tämän neljännen kanssa tällainen ei ole tullut mieleenkään. ilmeisesti kokemus tuo jonkin sortin varmuutta.

uusi perheenjäsen on iso ja tärkeä asia myös sisaruksille. koko porukalla vaihdetaan vaippaa ja laitetaan tuttia. apulaisista ei siis ole pulaa.

poika tuli

kiitos kaikille onnitteluista ja muistamisesta.

marttaliitto juhlii 110-v synttäreitä ja lahjoittaa kaikille suomessa syntyville lapsille sukat. ihan minit.